Onko tässä kysymys siitä, että haluaa kaiken?
tammikuu 14, 2007Miiamagia ei sitten ymmärrä meitä yhtään. Hän kirjoittaa blogissaan otsikolla Mielekkyydestä ja mielettömyydestä mm. näin:
“Kuka nimittäin lähtee oletuksesta, että työssä OLISI mieltä? Lähtökohtaisesti asia lienee niin, että työ koostuu erilaisista elementeistä: työkavereista, palkasta, tehtävistä, vastuusta, vallasta, jatkuvuudesta, ilmapiiristä, sitoutumisesta, itsensätoteuttamisesta jne. Tästä korista ihminen valitsee itselleen sopivia osia. Jos valitsee itsensätoteuttamisen, ei saa jatkuvuutta ja palkkaa. Jos valitsee vallan, on pakko ottaa vastuu ja sitoutuminen. Kaikkea ei voi saada. Kuka kertoisi näille 40-50 -vuotiaille, että kaikkea ei voi saada!
Jostain syystä tuo sukupolvi on jonkinlainen väliinputoaja. Kaikki on tullut helposti: koulutus toi työpaikan. Suurin osa säilytti lamavuosina sen. Talot oli halpoja, ostettiin talo tai isompi talo, kun sellaista tarvittiin. Nyt nämä n. 45 v ovat maksaneet asuntolainansa ja alkavat itkeä, kun työssä ei ole mielekkyyttä. Kuulostaa pahasti pikkulapselta jouluaaton jälkeisessä lahjakrapulassa. Niin paljon on tullut tavaraa, ettei itsekään käsitä, hyvänolonpiikin jälkeen tulee lasku, joka kirpaisee. Ja pitää kiukutella vanhemmille vain nähdäkseen, että elämä jatkuu samanlaisena. Pitää kiukutella työnantajalle, vaikka tämä on antanut monipuolisen ja koulutusta vastaavan työn ja hyvän liksan. Aika uskomatonta.”
En kyllä tunnista itseäni ja tilannettani tuosta kuvailusta ollenkaan. Miiamagian laskuissa on noin kymmenen vuoden virhe. En tunne ketään ikäistäni, joka olisi jo asuntolainansa maksanut. . Mekin vasta joskus eläkkeen kynnyksellä. Kun lähdin työelämään vuonna 1991 minulla oli opintovelkaa 75 000 markkaa ja Suomessa alkoi uskomattoman raju lama ja suurtyöttömyys. Työpaikka piti ottaa sieltä päin Suomea, mistä sen sai. Erittäin monet ikätoverini eivät saaneet ja juuttuivat pätkätöihin pitkiksi ajoiksi. Osa on sellaisissa vieläkin. Ensimmäisen autolainan korko oli 17 prosenttia!! Asuntolainan ottaminen siinä tilanteessa ei tullut kuuloonkaan vaikka molemmat olimme töissä. Se tuli mahdolliseksi vasta paljon myöhemmin kun finanssipolitiikka rauhoittui. Ensimmäisen asuntolainan korotkin olivat jotain ihan muuta kuin nyt. Siis huomattavasti korkeammat. Tosi silloin oli veroetukin parempi, mutta siitä saatiin nauttia vain vähän aikaa.
Joten olosuhteiden puristuksissa tässä ollaan oltu aina. Sellaista tämä elämä on. Mitähän vikaa siinä voi olla, että haluaa johonkin kohtaan aina välillä jotain parannusta tai muutosta?
Miamagian blogi via tuhat sanaa.
Hoi Medis!
Ymmärrät varmaan, että tämä blohi aiheuttaa provokaatioita, mutta älä provosoidu!
Terveisiä etelärannikon räntäsateesta, vähän yli kaksikymmentä vuotta radioalaa tahkonneelta…
nimim. Millehän tässä ryhtyis seuraavaks
Tuo miiamagian merkintä on kirjoitettu jo ennenkuin tätä blogia on edes ollut, joten en voi sitä kovin henkilökohtaisesti ottaa. Näitä asioita tuntuu olevan ilmassa siellä ja täällä.
nimim. kohta aletaan vaikka mille ko keksii, että mille.
Kyllä työltä voi odottaa mielekkyyttä. Jos sitä ei löydy sitä joko tyytyy tai yrittää etsiä muuta. Kunhan kolmikymppiset pätkätyöläiset pääsevät tukevaan keski-ikään he miettivät samoja asioita työsarallaan. Pätkätöissä tosin työntekemisen mielekkyyttä joutuu miettimään paljon aiemmin ja toisella tavalla.
No, näin sen minäkin olen, Tuima ajatellut.
Työ on parhaimmillaan hyvä harrastus – silloin ei huomaa edes työtä tekevänsäkään. Toisaalta jokaisessa ammatissa on myös puolia ja ominaisuuksia, joiden avulla siitä voi tehdä itselleen hyvän harrastuksen. Siivooja voi ottaa työhönsä hyvin zeniläisen lähtökohdan… paperikoneen käyttäjä samoin…
Niin Art.. oikealla asenteella pärjää monessa asiassa tässä elämässä. Omiin asenteisiinsa voi tietenkin jopa vaikuttaa.
Mutta niinkuin sanottu, jonkinlaisesta balanssista se riippuu.
Hei
Kiitos lainauksesta
Olen edelleen em. mieltä. Myönnän, että se on rankka yleistys. Mutta noin pääsääntöisesti tuon ikäiset tuntuvat kärsivän töissä haluten jotain aivan muuta, mutta toisaalta eivät haluten luopua mistään. Eikä siinä mitään, muutoshalu on kantava elämää eteenpäin vievä voima.
Syvällisen… pohdinnan pontimena oli tuossa se, että se, mikä meitä ihmisiä eniten sitoo olemaan kokeilematta kaikkea kivaa, on asuntolaina. Lapset niillä, joilla sellainen on. Itse PIIITKÄN asuntolainan hankkineena en voi olla kadehtimatta niitä, jotka ostivat 10 vuotta sitten tässä iässä ollessaan oman asuntonsa n. 3 kertaa halvemmalla.
Asenteesta samaa mieltä
En sen sijaan olen Artin kanssa samaa mieltä. Itse siivoojana toimineena tiedän, että se on tuskaa. Työ on raskasta, siitä maksetaan huonosti, kaikilla tavoin se syö paljon. Edelleen yleistys. Mutta fakta on, että osa porukasta voi valita työhönsä enemmän mukavuuksia kuin osa. Asenne ei auta muuttamaan kaikkea.