tähän on tultu

Tässä se on. Perussetti jonka tarkoitus on auttaa minua elättämään itseni ja vähän muitakin: Ramones-herätykello herättää minut keikalle. Hd-videokamera (vain 20 centtiä pitkä ja noin kilon painava akun kanssa!) tallentaa rajaamaani todellisuutta. Nikon on vähän lempeämpi ja pysäyttää ajan. Uuden maailman noista ja muista aineksista rakennan mäkilläni vaikka tien päällä. Kännykkä lennättää matskut sitten tilaajalle. Tai ainakin kertoo niistä. Kaikki välineet ovat mustia. Taidan olla vähän snobi.

Tämänhetkinen työni on huomenna entinen. Lauantaina on kuvaustöitä täällä Rovaniemellä.Olen ensi viikolla lähdössä kuvauskeikalle Helsinkiin. Asiat ovat lähteneet vyörymään. Enää ei olla ajatusleikin tasolla.

RAUTASILTA-FILOSOFIAA

Toimistoasia Teknotiellä on saanut ongelmallisen käänteen. Nyt olisi tarjolla vain jotain liikaisoa toimistoa jonkun esittelyeteisen kera. No, No, No, Sanoi Amy Winehousekin muinoin.

Etenen nyt kotitoimiston merkeissä. Kamaa on tullut kammariin teknologian muodossa. Illat menevät nopeasti. Ikeaan pitäisi lähteä. Onneksi sinne on vain satakakskytkilsaa. Tehdään sitten sellainen viihtyisä teknohuone. Vaimo on sisustussuunnittelijani.

Rahaakin on firman tilillä, vaikka mitään en oo myyny. Tällaisia me taiteilijat ollaan. Muka. Vähän olen ottanut paineita kaikenlaisesta uuden opettelusta. Enemmän kuin rahasta. Toisaalta se on kivempaakin kun raha. Siis uuden opettelu. Ainakin kaikessa rauhassa.

Niinku toi Aperture-kuvankäsittely (kääk!). Nikonin (D-80) opettelu taas tuntuu olevan yllättävän helppoa hyvän manuaalin ja fiksun suunnittelun ansiosta. Editointi FC:lläkään ei ole ihan ruisleipää meikäläiselle, mutta onneksi sitä ei kuormiteta mahdottomilla projekteilla ihan heti ja editoinnin perusperiaatteet luulis olevan handussa. Toisin kuin kuvankäsittelyn.

En sitten lähtenyt kilpavarusteluun edes siinä mittakaavassa kun esittelin aikaisemmin. Syynä ei ole säästäväisyys, vaikka sekin voisi olla hyvä syy. Olen kuitenkin vanhan liiton miehiä ja tiedän että tekijät tekivät ennen näitä koneitakin mahtavaa jälkeä. Tai pari vuotta sitten kun koneet olivat huomattavasti köykäisempiä. Tämä vois olla vaikka RAUTASILTA-filosofiaa.

minä olen taiteilija

Otin “tietoisen” riskin kun aloin höpöttää rautasillasta ja hankin domainit sun muut ennenkuin toiminimi oli kauppa- yms. -rekistereihin hyväksytty. Viime keskiviikkona sitten vähän kylmäsi kun TE-keskuksen täti puisteli päätänsä nimen nähdessään ja epäili vahvasti sen hylkäämistä. Eilen sieltä pääkallonpaikalta sitten soitettiin ja kerrottiin, että he eivät voi hyväksyä…..rinnakkaistoiminimeä Iron Bridgeä. Joku sellainen on tälla alalla jossain päin maailmaa. Olen nyt ilman rinnakkaistoiminimeä ja ei haittaa. Mutta RAUTASILTA minä olen, vaikka dynamiitilla räjäyttäisi, niinkuin nimen esikuva räjäytettiinkin aikoinaan.

Rekisterissä tehtiin toinenkin linjapäätös. Päätoimialani on nyt sitten taiteilijatoiminta. Laitoin kyllä sinne vaikka mitä, mutta en sentään taiteilijatoimintaa. Joo sieltä se löytyy jos haluaa käydä katsomassa. Minä lähden ostamaan baskeria.

notes to self

Nauti Näistä:

• Viimeisistä päivistä palkkatyössä. Kohta on omat aikataulut.
• Laitteiden hankinnasta. Kuinka mukavaa on googlata laitteita pitkin nettiä ja etsiä käyttäjäkokemuksia. Minähän rakastan laitteita! Katselen niiden kuvia ja latailen speksejä, brosyyrejä ja käyttöohjeita.
• Uuden opettelusta. Kohta opettelen uutta käyttöjärjestelmää, uutta editointiohjelmaa, uutta kuvankäsittelyä. Uusia kameroita. Rakastan tekniikkaa ja uusien laitteiden näpelöintiä. Koko kesä aikaa!
• Muutoksen kutinasta vatsanpohjassa. Harvinaisesta sukelluksesta semituntemattomaan vuosikausia tallattujen polkujen pasteeraamisen jälkeen.
• Suunnitelmista, aivan epärealistisista haaveistakin.
• Uudesta alusta.

Älä Välitä Näistä:

• Loputtomasta paperisodasta ja pikkuasioiden hoitamisesta.
• Pääkopassa kalvavista toimeentulohuolista: entä jos kaikki ei sujukaan kuin elokuvissa?
• Mistään muistakaan epävarmuuksista, niitä riittää.

Tee Nämä:

• Julkaise runokirja…joskus
• julkaise kuvakirja…joskus
• julkaise yrittäjäkirja…joskus

 

y pysäytti minut sohvalle

Kun sitten sain sen y-numeron niin maailmani tuntui pysähtyvän. Mitäs helkkaria nyt?

Kaksi päivää olen nyt sitten pääasiassa maannut sohvalla. Pankkiin kai sitä pitäisi ensi viikolla rientää.

Olen saanut parikin pientä opettajankoulutuskeikkaa ihan vaan sillä perusteella kun huhu on lähtenyt kiertämään, että itseäni myyn. Se on hyvä merkki. Jokainen sellainen keikka poikii varmaan yhden tai kaksi lisää. Uudet tuulet näyttäisivät vievän sinne suuntaan, että kaikkien alojen opettajille täytyisi saada jonkinlaista mediaopetusta. Varmaan ihan viisasta. Ja hyvä mulle. Opettaja ja media-ammattilainen ei ole ihan ennenkuulumaton yhdistelmä, mutta yllättävän harvinaista se on.

Kerroinko, että lähetin aika paljon mainoskirjeitä erilaisiin opistoihin.  Hinnoittelin itseni ilmeisesti sen verran korkealle, että yhtään vastausta ei ole tullut.  Jotain voisi tapahtua, jos alkaisi soittelemaan perään ja tinkimään hinnoista, mutta en ole kauhean innostunut. Minulla on jo noiden irtokeikkojen lisäksi 300 opetettavaa tuntia ensi vuodelle ja se tuntuu ihan riittävältä.

Yhteen asiantuntijaryhmään minua pyydettiin kun joku siellä oli lukenut blogitekstejäni. Olin pyynnöstä niin innoissani, että suostuin tajuamatta kysyä maksetaanko siitä mitään. Että sellainen liikemies minä olen. Tilanne on sen verran auki, kun työpostinikin on tukossa (Sonera busines-mail TAAS), etten vielä sano mikä ryhmä se on. ERITTÄIN kutkuttava se aihe kuitenkin oli, että menen kyllä joka tapauksessa. Ja jokainen tsäännssihän on otettava nyt mahdollisuutena.

Monipuolisuutta lähdin tässä projektissa hakemaan ja sitä tunnun toden totta saavan.

rovaniemen psyko perustaa yrityksen

Herään aamulla ja syön Pirkka-kaurapuuroa ja huuhtelen mustikanmakuisella Bonaqualla Omega-3 ja Helokkiöljytabletit vatsalaukkuuni. Hetken harkinnan jälkeen heitän perään vielä pari LactoSeveniä. What the hell, edessä on kiireinen päivä.
Kytken mustaan Nokian N-93-puhelimeeni Kossin mustat SportaPron kuulokkeet ja työnnän Fujitsu-Siemens E-series lifebookin Trunk&Co-reppuuni. Laitan reppuun myös The Paperit. Haaveilen puolet kevyemmästä, mustasta MacBookista, jota humppalumpat jo kokoavat minua varten Jobsin Ompputehtaassa.
Puen Haltin sympatex housut jalkaani ja vedän Matterhornin goretex-fleece takin päälleni.
Salomonin Gore-vaelluskengät solmittuani olen valmis vaihtamaan Columbia-silmälasini Arnette-aurinkolaseihin.
Haen autotallistani Crescent ltc-800-pyöräni ja tarkistan Polar-sykemittarini. Kytken kännykäni mediasoittimen päälle ja korviini tulvahtaa Doors-mashup. Ensimmäisenä kappaleenaan Riders of the storm.
Lähtiessäni liikkeelle katson taivaalle. Siellä on aivan mustia pilviä ja kirkkaansinistä taivasta. Sataa vähän.
Ajan lujaa ja ylitän rautasillan. Muistelen American beauty-elokuvan ihastuttavan omahyväistä Buddy Kanea, King of Real-Estatea, joka sanoi: “In order to be succesfull one must project the image of succes at all times.” Minua naurattaa. Tänään on hyvä päivä perustaa yritys.

(tämän tekstin ymmärtäminen voi vaatia “väärinymmärretyn” Brett Easton-Ellisin Amerikan Psyko-kirjan lukemista. Tai sitten ei.)

viime aikoina

-olen neuvotellut yhtä pienehköä, mutta säännöllistä sopparia.

-vääntänyt firman sivujen ilmettä vähän kirkaampaan ja neutraalimpaan suuntaa.

-tajunnut, että kesäkuu tulee olemaan elämäni kiireisin, paitsi juhannukselta, jolloin menen Roomaan.

-tajunnut, kun minulle on rautalangasta väännetty, että vermevaihtoehtojakin on. Jopa pari tuhatta euroa halvempi setti, jolla saan tehtyä ne asiat, jotka aionkin, mutta pitäisikö varautua massiivisesti sellaiselle, josta en vielä tiedä? En tiedä. Pari tuhatta on paljon rahaa ja pienemmät summat saa poistoihinkin nopeammin—> ja laitteita voi ja pitää uusia.

-tajunnut kuinka päällekkäin ja hölmösti moni duuni menee kun välillä on paljonkin hiljaisempaa, osaakohan ne hiljaiset ajat käyttää hyväksi ja jopa nauttia sen sijaan että ahdistuisi?

- kysynyt verottajalta, voiko laitehankintoihin ryhtyä vaikkei ole vielä y-tunnusta ja saada silti veroedut ja alv-vähennykset. Näköjään voi. Silti mähaluun sen y-tunnuksen nopeesti ja sen pankkisuhteen ja kirjanpitäjän. On tässä vähän kädetön ennen niitä.

-tajunnut, että en jää kaipaamaan nykyisestä tilanteestani juuri mitään. Sad, really.

Edit 15.09 Sain myönteisen starttirahapäätöksen. Nyt se alkaa!

vermeitä

Olen pähkäillyt varustehankintoja.

Olen päätynyt jonkinlaiseen multimediareportterisettiin. Haluan, että kaikki mahtuu reppuun, editistä kameroihin. En tule tekemään elokuvaa, enkä kuvaamaan muotokuvia, mutta haluan pystyä tekemään reportaasin tai reportaasityyppisen esittelyvideon ja se täytyy voida tehdä myös “lennossa”.

Olen aivan varma, että varsinkin videokameravalintani tulee herättämään epäuskoa, mutta ei haittaa. Taustalla on tieto kyvyistäni ja varsinkin niiden rajoituksista. Ei tämä lopullinen lista ole ja rakentavia ehdotuksia otetaan vielä vastaan.

Videokamera: Sony HVR-A1E (hinta noin 2600) plus akkuja ja akkuvaloja ja langattomat mikit. Kamera on markkinoiden pienimpiä ja kevyimpiä hd-kameroita. Kennotusi vähän arveluttaa kun ei ole ne perinteiset 3ccd, vaan toinen systeemi, mutta testit vakuuttivat. (muiden tekemät)

Jalusta (tähän ehdotuksia, mutta pitäisi voida toimia hyvin myös still-kameran kaverina)

Macbook pro

2.33GHz Intel Core 2 Duo
1440 x 900 resolution
2GB memory
120GB hard drive1
6x double-layer SuperDrive
ATI Mobility Radeon X1600 graphics with 256MB SDRAM

Hinta n. 2500 euroa

Siihen Final cut express, (katsotaan sitä FCP-studiota myöhemmin)

Nikon D200 plus joku peruslinssi (n.1800 euroa)

Ja:

Reppu 

Santalla on sanottavaa minullekin

Läppärini on huollossa (näppis ja akku menee vaihtoon, kaksi vuotta on pitkä aika yritysläppiksellekin kun sitä hakkaa kuin minä.)

Viime päivinä olen pääasiassa miettinyt toimitiloja. Olen tähän asti ajatellut, että kotitoimisto kelpaa, eipä ole pitkä matka töihin. Mutta nyt voisi olla tarjolla myös kai vähän subventoitua “it-tilaa” sellaisesta hienosta osoitteesta kuin Teknotie.

Siellä on meitä muitakin ja synergiaedut ovat sen mukaiset. Ja ei kai sinne tarvitse joka aamu vääntäytyä jos ei taho?

Se on lentokentän tien varressa eli suht kaukana näissä mittakaavoissa. Mutta kyllä siinä etunsa on ja ne ovat suuremmat kuin kulut, joten mitäs tässä miettimään. Rautasilta taitaakin muuttaa Teknotielle. Kehtaanko sanoa paikan nimeä? Santa’s Technology Center!!! I nou….kornia pukkaa.

Sparraajakin kanssa oli viimeinen subventoitu tapaaminen eilen. Tästä lähtien tavataan sitten ihan muuten vaan…niinkuin nyt yrittäjät ja ystävät tapaavat joskus tehdä!

akateeminen yrittäjä on täällä harvinaisuus?

Ensimmäinen järkytys ja epäusko projektiani kohtaan tuli eilen, mutta en aivan osaa selittää miksi. Kerronpa nyt miten. Kävin eilen yritysneuvojalla. Hyvä reissu kaikinpuolin. Mutta tämä yritysneuvoja, jonka pöydän läpi menee hyvinkin suuri osa alueella perustettavista yrityksistä -pienistä ja isoista- kertoi ettei edes muista koska hänellä olisi viimeksi ollut näin korkeasti koulutettu asiakas.

Sukupuolen ja iän perustella sovin asiakasprofiiliin ihan nakutettuna, mutta 180 opintoviikon akateeminen loppututkinto ja 36 opintoviikon lisäpätevyys ja 16 vuoden katkeamaton työrupeama akateemisissa töissä on suuri poikkeus näillä leveyksillä kun hakeudutaan yrittäjäksi.  Pitäisikö siis minunkin pysyä vain hyvin palkatussa istumatyössä? Pysyä lestissäni? Hankkiutua peräti akateemiseen norsunluutorniin?

Joudun aloittamaan monta asiaa aika alusta. Ilman nimeä en pääse kirjoittamaan aikakauslehtiin suurten palkkioiden juttuja, vaan “joudun tyytymään” sanomalehtien pikkupalkkioihin. Televisioyhtiöille minun tulee osoittaa osaamiseni. En voi noin vain kirjoittaa opetuskokemustani lisänollana laskutukseeni. Olen jo 44, joten ei tämä ihan tavallinen siirto taida olla. En tule rikastumaan, vaan ainakin aluksi selkeästi köyhtymään.

Lienee parasta kääntyä taas soininvaarani puoleen. Rahaa voi vaihtaa aikaan. Ura ei ole mikään yksisuuntainen sarasvuokaista. Siinä voi olla muitakin arvoja kuin vauraus ja asema. En ole onnellinen nykyisessä tilanteessani.

Sitten iloinen uutinen. Starttiraha taitaa olla kuvioissa mukana. Virallinen päätös tulee myöhemmin, mutta näyttäisi siltä, että yhteiskunta tukee yrittäjyyttäni 670 eurolla kuukausittain ainkin kuuden kuukauden ajan. Senverran kelvollisiksi suunnitelmani katsottaneen.