Pistin tuonne RAUTASILLAN etusivulle videon ja itseni. Varmaan jakaa mielipiteitä.
On muuten ollut mahtava saada niin paljon tsemiä ja neuvoja. Osan neuvoista jätän noudattamatta, jos ei tunnu minun jutulta ja osaa sovellan ja osaa hyödynnän häpeämättömästi. Kaikista olen kiitollinen ja kaikista saan voimaa. Onneksi on ikää ja kokemusta sen verran ettei tässä ihan hämmenny. Sen kun luistelee menemään.
Tietokoneeni työpöydällä on countdown-kello. Nyt se sanoo 4 päivää 4 tuntia 58 minuuttia.Eilen heräsin jonkinlaiseen helvettiin huonosti nukutun yön jälkeen. Kaikki tuntui olevan huonosti. En ole saanut ketään kiinni lomien takia, jotta olisin saanut tukholmanjuttuja etukäteen myytyä. Se kaikkein suurin sopimus tuntui kaatuvan, (ei sitä vieläkään tiedä) kuitenkin siihen on resurssit varattuna. Ensi kuun laskut hirvittivät, kotona tuli riitoja.
Sitten ajelin autolla kaupungilla ja kuuntelin radio suomipoppia ja siellä vanha opiskeluaikainen ystäväni Heikki Salo lauloi jotenkin näin: “Unelmistaan hyvän hirttoköyden saa, peloillaan kun sen solmuaa.” Tai jotain sinnepäin.Viime yön nukuin hyvin. Herättyäni naputtelin kymmenisen jutunaihetta ja lähettelin niitä eteenpäin odottamaan vastaanottajien lomaltapääsyä ja ajattelin tehdä ne joka tapauksessa ja kaupitella sitten niitä vaikka torilla, hitto vieköön.En perkele rupea tätä hienoa mahdollisuutta pilaamaan pelkäämällä ja ahdistumalla. Kind of defeats the purpose, don’t you think?
Ilmoitan täälläkin, että päivittäisistä liikkeistäni kuvaa ja sanaa mikrobloggauksen ja kännykkäkuvien muodossa voit seurata TÄNÄÄN-sivulla
Lähden reilun viikon päästä Tukholmaan seitsemäksi päiväksi. Koska vietän siellä uuden urani ensimmäiset päivät, se on luonnollisesti myös työmatka, kuten kaikki matkani tästä lähtien.
Lähden sinne vaimon siivellä (hän sai stipendin). Vaimoni on ruotsinmaikka. Tarkoitus om myös keräillä vähän opetusmateriaaleja videolle ja valokuviin. Siitä vaan ei kukaan maksa, vaan tulevat omaan käyttöön.
Tukholma on paikka, jonka kaikki suomalaiset uskovat tuntevansa. Turisteina siellä ollaan kuitenkin harvoin enempää kuin yksi tai korkeintaan kaksi päivää. En minäkään ole ollut.
Olen ideoinut muutamaa juttuaihetta, mutta oikein ei ole vielä kauheeta inspiraatiota tullut. Jos teillä on kokemuksia/tietoa/huhuja hyvistä jutunaiheista Tukholmassa tai sen lähiympäristössä, niin kertokaa ihmeessä! Minä en häpeile pyytää apuja silloin kun niitä katson tarvitsevani ja uskoisin joskus sellaista pystyväni antamaankin.
Arvatkaapa, miten kolmihenkinen perhe siirtyy Rovaniemeltä Tukholmaan halvimmalla? Lentämällä. Ole sitten tässä ekologinen.
En halua sarasvuoksi, en kauppakamarin menestysmerkiksi.
Haluan, että what you see is what you get.
Haluan, että lapseni muistavat, että tein mitä osasin, pelotta, nöyrästi, ylpeästi, että uskaltavat ottaa esimerkkiä.
En halua, että he muistavat isän, joka harmaana kertoi uhranneensa jotain muka heidän takiaan.
Olen jo harmaa, tai harmahtava. Ja haluan. Näyttää. Nöyrästi. Intohimolla.
Olen/olet tärkeä kuka ikinä oletkin.
Sinä. Minä.
Nukun aika huonosti. Ylihuomenna on viimeinen palkkapäivä. Teen asioita enemmän intohimon kuin ansaintalogiikan kautta ja pelkään, että se kostautuu. Olin kolme päivää festareilla, otin kolmesataa kuvaa arvioin ne kaikki, käsittelin niistä sata ja yhden sain lehteen.
Ja yhden jutun. Juuri juuri niillä tuloilla festarikaljani maksan. Juttu ja kuva TÄSSÄ.
Loput kuvat löytyvät Tästä. Tästä ja tästä.
Onko tässä järkeä? Sanokaa viisaammat! Nautin joka hetkestä, mutta välillä tulee uskonpuute. Äh, olenkohan sittenkin enemmän taiteilija kuin yrittäjä? Ja jos, niin mitä sekin tarkoittaa?
Rahahan se tässä van askarruttaa, ei muu. Ei oikeasti mikään muu.
Pikkuisen selkiytin alojani/pakettejani rautasilta-sivulla.
Kerroinko, että sain ensimmäisen torjuntakirjeen kustantajalta? Tarjosin tätä blogia kirjaksi muokattavaksi. Siitä en masentunut yhtään, se oli shot in the dark at best.
Tein uuden, vähän iloisemman ja personoidumman käyntikortin. Tykkään tehdä niitä, aion tehdä eri teemoilla vielä lisää(klikkaamalla suurenee ja tuo puhelinnumero ei vielä toimi):
En muista olenko kertonut, että minulla on kirjanpitäjä. Otin sellaisen täyden palvelun ihmisen. Vähän kalliimman, mutta sellaisen, joka taatusti muistaa kuka minä olen kun soitan. Se tuo minulle turvallisuudentunnetta.
Olen tässä juuri tehnyt kesäkuun kuittisavottaa. Eihän se tietysti kauhean kummallinen ole vielä, mutta aika pino niitä kertyi. Mentaalipinossa on myös aika paljon kysymyksiä kun menen viemään näitä kirjanpitäjälleni.
Liiketoimintaahan tämä minun yrittämiseni ei vielä oikein muistuta kuin riskien osalta.
Nyt kesällä on vähän sellainen tunne, että mitenhän sitä ensi kesänä. Täällä kun kaikki hiljenee tyystin ja sähköpostia ei tule ja yhteydenottoja ei sada. Kaikki ovat lomalla. Koko kevät oli aika toiveikasta aikaa kun joka viikko tapahtui jotakin odotuksia herättävä. Nyt on hiljaista.
Olen koko ajan uskomattoman hyvällä mielellä. Jopa noita kuitteja pinotessani. Rooman jutun saan kirjoitettua oikein mukavasti, kuvista se kaikki on nyt kiinni. En ehtinyt opetella kameraani tarpeeksi hyvin. Katsotaan nyt. Muusta kuin juttuni aiheesta sain kyllä loistokuvia.
Nyt on rauhallinen viikko ja sitten Simerock. Siellä olen sitten töissä: kuvaamassa ja kirjoittamassa.
You are currently browsing the MUUTOS on täällä! blog archives for heinäkuu, 2007.
|
