Yrittäjän pitää olla joko maaninen tai pirun terve.
Energiatasot ainakin pitää olla kohdallaan koska miltei jokainen päivä on rakennettava itse. No, niinhän se oli opettajantöissäkin, mutta siellä ainakin tietää, että mitä sinulta odotetaan.
Nyt se on vain ja ainoastaan sinusta itsestäsi kiinni. En ollut tajunnutkaan kuinka paljon turvallisuutta palkkatöissä olikaan, enkä tarkoita nyt rahaa, enkä sosiaalisia etuja. Tarkoitan sitä henkistä kuplaa, jossa saa lillua.
Nyt pitäisi lähteä myymään. Vai pitäisikö sittenkin tehdä jotain muuta? Se on päätös, joka on joka aamu tehtävä. Tässä vaiheessa varsinaisesti laskutettavia töitä on noin kahdeksi ja puoleksi päiväksi viikossa. Sitten sitä muuta ennemmin tai myöhemmin tehtävää sälää on yhdeksi päiväksi. Puolitoista päivää olisi sitten sellaista, että itse voin valita olenko tekevinäni jotain, teenkö jotain, vai lähdenkö vaikka salille.
Eikä se vielä näinkään yksinkertaista ole. Jos kaikki tekemiset ripottelee suht tasaisesti seitsemälle päivälle, niin sitten päivässä on aika paljon sellaista aikaa, jonka käytön voi itse täysin säädellä.
Ja sitten on tietysti ne viikot, jolloin joutuu painamaan joka päivä pitkään koska tilauksia ei voi aina aikatauluttaa tasaisesti.
Kaikesta tästä pitää löytää tasapaino. Omassa päässään.
