Aloin 28-vuotiaana opettajaksi, vaikken ennen sitä ollut edes harkinnut opettajanuraa. 16 vuotta lapset olivat pieniä ja oli mukavaa kun oli työtä. Sitä tehtiin palkan takia ja kaikki elämä oli muualla: perheen kanssa, viikonlopuissa.
Heräsin horkasta melkein vuosi sitten ja nyt olen ollut 52 päivää yrittäjän ja ammatillisesti olen ehkä löytänyt itsestäni enemmän niiden päivien aikana kuin 16 vuoden aikana.
Olen kunnianhimoinen : aina ajattelin, ettei minulla ole kunnianhimoa, oikeasti vain kielsin sen. Kunnianhimo tarkoittaa minulle myös eri asiaa nykyisin. Se ei olekaan sitä, että menestyn muiden mittareilla vaan, että menestyn omillani. Niitä voi olla myös onnentunteet, rento päivä keskellä viikkoa, muutama päivä pelkästään tulevan suunnittelemiseen ja haaveiluun. JA NIIDEN LISÄKSI onnistuminen työssäni.
Ymmärrän rahasta enemmän. Palkallisena ajattelin saavani hyvää palkkaa. Yrittäjänä pystyy pääsemään samoihin summiin “vähemmällä työllä”. En väitä, että olen niihin päässyt, mutta rahan ansaitseminen ei olekaan nyt työn tarkoitus vaan mukava sivutuote. Työnantaja ostaa mielestäni aikaamme halvalla ja siksi käytämme sitä myös sillä tavalla, joka ei ole tuottavaa, eli ikäänkuin “varastamme” työnantajaltamme olemalla antamatta 100% ja saamme siitä tyydytystä. Tämä tietysti johtuu vain siitä, että minkäänlaisia palkkiojärjestelmiä ei ole olemassa 90 %:lla palkansaajista. Uskon, että muutamassa vuodessa pystyn ohittamaan palkansaajan tuloni reilusti, tai sitten voin vaihtaa sen ylimääräisen tulon leppoisampaan olemiseen. Päätös on minun.
Olen 100% luotettava, kun olen oma työnantajani. Olen ahkera, kunnianhimoinen ja pysyn aikatauluissa ja tähtään parhaaseen tulokseen. En kokenut olevani sitä palkkatyössä ja minulla oli koko ajan sellainen tunne, että minua ei arvosteta. Vaikka varmaan arvostettiinkin. Suomalainen tasapäistävä demokraattisuus ei vain salli sen näyttämistä työntekijälle.
Lopetan listani nyt ja alan huuhdella kipeää kurkkuani alkoholilla. Sivuvaikutuksena on, että alkoholi valuu mahalaukkuuni ja imeytyy verenkiertoon. On se jännää.
Ainiin, Matkalehti on ilmestynyt ja minun juttu ja kuvat, kuvalehdet on siis nyt voitettu kanta!
