yhä hyvä

Vähän koko ajan olen miettinyt, että liian hyvin menee, kyllä tämä kohta muuttuu ahdistukseksi, tämä on vain kuherruskuukautta, sattumalta olen pärjännyt, tiedättehän.Mutta: tuloni eivät ole laskeneet senttiäkään, ehkä jopa nousseet. (mutta sitä nyt on hieman vaikea laskea vielä.) Tyytyväisyystaso on noussut 200%. Minulla on hengähdys- ja funtsimistaukoja. Tunnen olevani hyvä. Perhana vie, voi tää olla pysyvääkin. Enhän ole untuvikko.  (Mitähän muuten nuo answer-linkit on tuossa editorissa?)

Ei paha vaan hyvä

On ollut aika kiirettä. Kävin sitten Helsingissäkin (kiitos kristiina), olen edustanut täällä Rovaniemellä ja hankkinut firmalle kulkupelin.

Huomenna kirjanpitäjän pakeille, onkin kertynyt paljon kysymistä, etenkin tuon auton kuluista. En sitten kirjanpitäjän neuvosta liisannut, vaikka ilman sitä varmastikin olisin. Olenhan juuri niin lyhytnäköinen.

Mutta firmalla pitää olla ajopeli, vaikka olenkin vähän turhamaisen tyylitietoinen sellaisen suhteen. Ja Kyllä. Ostin juuri ennen veronuudistusuutista.

Kävin subventoidun sparraajani pakeilla ennen stadinmatkaani. Täytyy sanoa, että hän kyllä aika mukavasti osasi tsempata ja niinpä haenkin tässä kohta konseptinkehittelyrahaa tai ehkä jopa demorahaa. Tai ehkä kuitenkin ensin sitä konseptinkehittelyrahaa.

Tästä jouluun olen melko työllistetty. Keväässä on paljon tyhjää. Joulunaikaan olen melkein lomalla kaksi viikkoa lämpimässä. Ei paha. Vaan hyvä.

talvikäyntikortti

huomenna yrityssparrausta.

Yliopistolaisvideosarja alkoi viimein

Tästä linkistä löytyy ensimmäinen julkaisu. Näitä pitäisi tulla noin yhdeksän vuodessa:

 Eija Timonen

Iso askel minulle, mutta myös videon ja blogien käytölle julkisyhteisöissä.

taas pukkaa mainosta

Eli tämä.

Jos sinulla on älypuhelin tai puhelin, joka ottaa vastaan videotiedostoja, voit tilata kännykkäversion numerosta: 050 512 4327

LOPPUTYÖELOKUVAN TEKEMINEN OSA III: Aikataulut

No nyt juuri ennen helatorstaita ovat aikataulut viimein valmiit ensi viikon kuvauksiin. Pahaan paikkaan sattuu juuri pyhät ja vapaat, mutta kaikki näyttää olevan ihan ok. Tosin itse joudun vapaapäivänäni hakemaan valokaluston Transpointilta, mutta eiköhän se onnistu. Lapista yritetään saada Hollywoodia tai edes Trollywoodia. mutta ei täällä ole edes yhtäkään kunnon valokalustoa. Se pitää vuokrata Oulusta. Näyttelijöiden kanssa oli uskomaton tuuri ja aikataulut saatiin matsaamaan kaikkien kanssa. Aikataulujen teko ei ole mikään helppo juttu muutenkaan sillä opiskelijoiden on vaikea arvioida kuinka paljon tarvitaan aikaa maskeeraukseen ja valojen säätämiseen. Ja yleiseen säätämiseen Amatöörinäyttelijät helposti hermostuvat, tosin meillä se ei ole tapahtunut kuin kerran. Ensi viikolla säätäminen sitten alkaa, onneksi kaksi ensimmäistä päivää pärjätään omalla porukalla ja kolmantena vasta tulee ulkopuolisia näyttelijöitä. Ja silloinhan minun porukka on jo ammattilaisia.

Ilman näytttelijöitä ei ole elokuvaa

Nyt se on sitten virallista, että elokuvanäyttelijän urani jatkuu ensi kesänä Jonna-elokuvassa. Hahmo on päähenkilön isä ja elokuvan teema pyörii päähenkilön isänkaipuun ympärillä. Rooli on siis aika paljon vaativampi kuin viime kesän poliisin hommat. Tekoporukka on kuitenkin sama. Meidän koulu on ottanut elokuvasta myös tuottajavastuuta ja myös pieni koulutusprojekti tehdään elokuvan puitteissa. Hienoa, että voimme tehdä konkreettisesti jotain alan eteenpäinviemiseksi täällä. Ensimmäinen kuvauspäiväni on 6.6. joten siitä lähtien kirjoitan päiväkirjaa elokuvan kuvauksista. Muutenkin projekti tuntuu kivalta vaihtelulta. Viime kesän roolini poiki pyynnön myös toisen projektiin. Siinä minun pitäisi olla “kyyninen ja elämäänsä kyllästynyt, viskiin menevä ja vaikeasti lähestyttävä yksityisetsivä bladerunnerin tyyliin. Jep! Katsotaan nyt käsikirjoitus ja mietitään sitte lähdenkö mukaan. Mielelläni kyllä autan paikallisia nuoria elokuvantekijöitä, kun aikuisnäyttelijöitä on tällaisiiin varmaan vaikea saada, mutta kesälomapäivien uhraaminen tuntuu juuri nyt aika vaikealta. Sitä ennen on omien opiskelijoideni lopputyöprojekti. Käsis oli hauska episodimainen juttu, jossa jokaisella osiolla on oma koukkunsa. Katsotaan saadaanko kaikki kohtaukset kuvattua. Into on ainakin kova. Näyttelijöitä ollaan hankkimassa, joten jos olet kiinnostunut, ota heti yhteyttä!!! Viimeiset viikot tämän linjan kanssa tulevat olemaan kiireisiä ja kivoja. Poikanikin alkoi bloginpitoon http://pudotasaippua.reger.com/logmain7743.log

Lopputyöleffan tekeminen osa II: Casting

Käsiksessä on tietysti viisi lapsinäyttelijää, ei välttämättä kovin järkevää opiskelijaelokuville. Lapset eivät ole totuneet ohjaukseen ja menettävät mielenkiintonsa helposti. No onneksi löytyi läheltä nuorten ja lasten näytelmäryhmät ja näyttelijät löytyivät uskomattoman nopeasti. Tuuria! Entäs aikuisnäyttelijät? No sellainenkin ryhmä löytyi ja kännykät vikisivät jälleen: ketään ei löydy. Paitsi rääväsuinen mummo!! Eli jackpot. Loput aikuiset revitään mahdollisimman läheltä, eli työkavereista. Enää on aikatauluongelmat, mutta nähtäväksi menee iltatöiksi. Niin ja tietysti yksi pojan rooli piti muuttaa tytön rooliksi, koska pojat eivät näköjään ole kiinnostuneet näyttelemisestä. Piru viekään perinteiset roolikäsitykset (nyt puhun yhteiskunnasta ja pikkukaupungista, en meidän elokuvien rooleista Täällähän ei pojan sovi tanssia, näytellä yms. koska silloin kaverit kiusaavat. No niille asioille en voi mitään, paitsi omassa perheessäni. Meillä on kyllä tansittu yms. vaikka nyt soitetaankin bändissä. Tällaisen elokuvan tekeminen on hyvä harjoitus, koska vastuuta on paljon jaettavaksi. Tässä nyt vähän liikaakin, koska kyseessä on episodileffa, jossa tarvitaan siis joka juttuun oma organisaationsa Mutta nyt näyttelijät on valittu ja ensi viikolla on eka tapaaminen. Seuraavaksi on tehtävä kuvaussuunnitelma ja aikataulut

Lopputyön tekeminen osa 1: KÄSIKIRJOITUS

Viimeiset viisi viikkoa ovat käynnistyneet ja se tarkoittaa muutamaa asiaa: pitää valmistua käsikirjoitus lopputyötä varten, pitää tehdä esituotanto lopputyöhön (valita kuvauspaikat, näyttelijät yms.) kuvata se lopputyö ja sitten tietysti editoida. Eli aikaa ei todellakaan ole liikaa. Nuo käsikirjoitukset ovat olleet aikaisempina vuosina todella hankala pala, tai pakkopulla että päästäisiin elokuvaa tekemään. Jos käyt pixoffissa niin sellaisen esimerkistä käy vaikkapa meidän viime vuoden lopputyö Taloyhtiö #47. Siitä tuli outo sekasikiö, jota tehdessä kukaan ei oikein tiennyt minkälaista elokuvaa tässä oikein tehdään. Jälki oli kyllä siistiä ja hyvän näköistä. Katsojat taas katsovat mieluummin vähän rupusemman näköistäkin jos tarjolla on hyvää tarinaa. No nyt me olemme tehneet toisin. Paikalla on käsisihminen , jonka missio on teettää viikossa kunnon käsis opiskelijoillamme. Nyt keskiviikkona näyttää todella hyvältä. On valittu jo se tie mitä lähdetään etenemään. Laura on saanut porukan tosi hyvin innostumaan. Viikolla 19 sitten kuvataan. Voitte seurata tältä palstalta työn etenemistä. Leffan työnimi on lompakko. Ja idea siis vähän Tolstoin Väärän rahan tai Louhimiehen Pahan maan tyylinen. Kuvassa porukka pitchaa leffaideoitaan