Kuvasin jääkiekko-ottelun

Kävin kuvaamassa jääkiekko-ottelun. “Me” hävittiin. Minä ehkä voitin. Olen tullut siihen tulokseen, että av-puolella minun markkinani syntyvät sinne, mihin minä niitä teen. Tai yritän tehdä. Vien ammattilaisvideotuotantoa heille, jotka sitä tarvitsevat, mutta kuvittelevat, että heillä ei ole siihen varaa.

Ne markkinat ovat suuret. Ja ne pitää itse löytää ja sitten vielä kertoa potentiaalisille asiakkaille, mitä he tarvitsevat. Olen sitä mieltä, että pystyn tuottamaan ja myymään toimitetun ammattilaisvideon 200-300 eurolla ja saamaan siitä voittoa. Siis samalla hinnalla, jolla myyn lehtijutun kuvan kanssa. Video on helpompi tehdä.

Minulla on sellainen tunne, että olen keksimässä jotain suurta. Vaikka pyörän uudelleen.

Toimialaksi myös elokuvatuotanto

Starttirahahakemus on nyt sitten viemistä vailla. Siihen piti laittaa aika yksityiskohtainen rahoitussuunnitelma ja yritin tehdä sen realistisesti, vaikka en tiedä olisiko pitänyt jotenkin taktikoida ja olla pessimistisempi. Jotkut asiat oli suht helppo arvioida, mutta osa oli sellaista fantasiaa, vaikkakin siis realistista sellaista. Mahdollista siis.

Täytynee muuten ottaa firmalle varaslähtö jo kesäkuussa kun muutamaa keikkaa pukkaa jo.

Rautasillan sivuihin lisäsin yhteydenottolomakkeen, mutta en tiedä toimiiko se. Jos joku viitsisi käydä koittamassa. Sinne tuli nyt yksi toimialakin lisää. Keskustelin viikonloppuna yhden tämän maan rautaisimman asiantuntijan kanssa muutamaan otteeseen ja sen seurauksena uskalsin laittaa toimialaksi myös elokuvatuotannon. Pistin pari nettivideotakin sinne kun toisessa niin nätisti ajelen pyörällä pitkin rautasiltaa ja toisessakin taitaa se vilahtaa, vaikkakin on enämpi jätkänkynttilää. Niitäkin voisi joku yrittää pyörittää ja antaa toimivuudesta palautetta.

Sunnuntai siinä sitten menikin työn touhussa, mitä nyt wiillä wälillä keilailin ja pelasin tennistä. Mainiota.

Sparraajani muuten väitti, että tuossa yläpalkissa on Matti Vanhanen. Doh!

Scauttaamista ja Zeitgeistia

Location scouting eli suomeksi kuvauspaikkojen etsintä on nouseva ala Pohjois-Suomessa. Tai ei niin voi sanoa. Ei siitä alaksi ole, kun se parhaimmillaan työllistää muutaman ihmisen osa-aikaisesti.

Aion ottaa scauttaamisen yhdeksi toimialaksi. Tarvitsen kesiksi jotain lisäduunia kun opetustyöt hiljenevät. Uskon Lapin kuvauspaikkana olevan yksi elokuvateollisuuden trendejä tulevina vuosina kansainvälisestikin. Täällä on loistavat liikenneyhteydet: öljysoratiet vievät joka paikkaan, lentokenttiä piisaa ja junakin tuo. Maastoon pääsee, sillä täällä on massiivinen määrä kuljetuskalustoa ja osaamista. Laajakaistaa on vedetty sinne tänne ja majoitusmahdollisuuksia löytyy joka lähtöön, ihan supertähtitasolle asti. Tällaisia ei esimerkiksi Ruotsin Lapissa ole tarjolla. Lisäksi täällä on rikas tarinakulttuuri ja alkuperäiskansa, joka yhä harjoittaa alkuperäisiä ammattejaan. Ja tietysti maisemat.

Paljon puuttuu infrastruktuurissa ja erikoisosaajat täytyy tuoda muualta, mutta niinhän se kaikissa periferioissa on. Koulutustaso on silti periferiaksi hämmästyttävän korkea ja apuja löytyy paikanpäältä monipuolisesti ja kielitaitoakin pitäisi riittää.

Itselläni on jonkun verran elokuvateollisuudessa tarvittavaa osaamista ja 34 vuoden kokemus ja verkostot alueelta. Skouttauksen nippelitiedothan voi aina opiskella wikipediasta, vai mitä?(heko) Elokuvatuotannot tarvitsevat muitakin tukipalveluja, joita firmani voisi tarjota.

Huhtikuussa olen lähdössä Helsinkiin tuotantotaloja kiertämään. En usko siihen, että jätän johonkin tietokantaan cv:ni ja yhteystietoni ja sieltä sitten ne löytää joku tuottaja. Elokuva-ala on kaikesta viime vuosina kerääntyneestä ammattimaisuudestaan huolimatta yhä fiilisala, jossa tuotantoporukat kootaan mielellään “hyvistä tyypeistä”. Mitä se sitten kenellekin milloinkin tarkoittaa. Silloin pitää mennä näyttämään naamansa ja puristamaan kättä. Helsingin reissulle kokoan myös muutaman perinteisen mediatalon tapaamisia.

***

Olen tehnyt jossain vaiheessa tiedostamattoman päätöksen olla harrastamatta interblogistiikkaa. Eli en linkkaile muihin blogeihin, enkä osallistu velloviin keskusteluihin. Ne jääköön Mediksen harteille. Blogin on todella vaikea päästä esille, jos ei kuljeskele jälkiään jättämässä muualla ja linkkaile muiden merkintöihin. Olen silti saanut lukijoita ja muutaman sähköpostin tämän blogin tiimoilta, tulen vastaamaan niihin lähitulevaisuudessa. Mediksen historiassa en ole saanut sähköposteja(muilta kuin bloggaajilta) muistaakseni kuin kerran. Tämä aihe tuntuu resonoivan monessa. Nyt kun olen lueskellut Osmo Soininvaaran Vauraus ja aika-kirjaa, olen tajunnut, että tämä minun vaatimaton pieni muutokseni ei olekaan pelkästään oman turhautumiseni tulosta vaan olen osa jonkinlaista zeitgeistia. Hmm.

Kiitän tässä nyt kaikkia minuun linkanneita

Millaisia kirja-arvosteluja haluan kirjoittaa

Alan syksyllä yhtenä uutena työtehtävänäni arvostella kirjoja erääseen suurehkoon päivälehteen. En ole ensimmäistä kertaa siinä hommassa, opiskeluaikanani kirjoitin arvosteluja Pohjolan Sanomiin. Silloin olin nuori ja korskea kirjallisuudenopiskelija. Nykyisen en edes korskea.
Se on unelmahomma. Minulle maksetaan siitä, että luen ja kirjoitan! Minulla on kuitenkin henkilökohtainen ongelma “virallisten” kirja-arvostelujen suhteen. Pidän kovasti kirjajuttujen lukemisesta blogeista. Ne ovat usein pakottomasti kirjoitettuja ja aidontuntuisia. Niistä puuttuu usein taustoittaminen, mutta taas kirjoittajan omat lähtökohdat ovat suht selkeästi esillä.
Vanhassa mediassa kirja-arvostelut ovat liian usein sellaista “minä olen auktoriteetti”-pönötystä ja kirjoittajan omat taustat ovat hämärän peitossa. Asiantuntemusta ja teoksen taustoitusta niistä luen taas ihan mielelläni.
Itse haluaisin kirjoittaa jotain tuolta väliltä. Haluaisin tuoda arvosteluihin sen välittömyyden ja henkilökohtaisuuden, joka blogeissa on, mutta sisällyttää niihin myös informaatiota. Haluaisin välittää myös sen, että minä siinä “vain” kirjoitan. Lukija ottaa siitä sitten sen, mikä hänelle tuntuu olennaiselta. Haluan myös, että kirja-arvostelun lukeminen on viihdyttävä lukuelämys.
(Tämän jutun julkaisen molemmissa blogeissani.)

Tuli mieleen, että täytyy löytää vielä taho, joka maksais mulle dvd-boksien arvostelusta, edes jotain. Vikvink.