On alkamassa pitkä viikonloppu kun maanantai on lomapäivä. Keskiviikkona minulla on kaksikin byrokraattista tapaamista, jonka jälkeen aikataulut pitäisi olla selvillä. Seitsemäs päivä toukokuuta on sitten viimeinen virallinen tapaaminen sparraajani kanssa. Epävirallisesti varmasti tavataan senkin jälkeen, eikähän se missään vaiheessa kovin virallista ole tietysti ollutkaan.
Sain eilen alustavasti sovittua pari tapaamista Helsingissä kesäkuun alussa. Toinen niistä varmaankin poikiikin jotakin, toinen on enemmän sellaista tunnustelua. Mahdollisuudet toki siinäkin vaikka mihin. Toiseen niistä minun pitää valmistaa ihan oikea presentaatio. Ihan hyvä haaste.
Olen käsittämättömän pitkällä ja jos kaikki alustavasti sovitut jutut poikivat niinkuin pitäisi, niin loppu onkin sitten “vain” työtä. Sitä kyllä sitten onkin.
Minulla on muutama vahvuus, jotka selvästi ovat olleet tärkeitä muutoksessani. Verkostojen merkityksestä olen jo aiemmin kirjoittanut. Niiden merkitys on jopa suurempi kuin koulutuksen. Mutta koulutuksen kautta tietysti on tullut niitä verkostoja, joten asia ei tietysti ole niin yksinkertainen.
Toinen on vahva verkkoläsnäolo. Kun aloitin blogin pitämisen reilut kaksi vuotta sitten, minulla oli miltei heti vahva, vaikkakin epämääräinen tunne siitä, että sillä olisi merkittävä vaikutus ammatilliseen tulevaisuuteeni. Se johti nopeasti siihen, että en piilotellut identiteettiäni, niinkuin silloin oli todella yleinen tapa. Se johti myös siihen, että noudatin neuvoa, jonka luin silloin jostain blogista: älä koskaan kirjoita mitään, mitä mitä tuleva tai nykyinen työnantajasi ei saisi lukea.
Nyt kun blogeja on useampia ja olen tehnyt myös yritykseni nettisivuston, joka on ehkä vähän kotikutoinen, mutta ihan tarpeeksi uskottava, on helppo ottaa sähköpostiyhteyksiä ja laittaa referensseiksi näitä verkko-osoitteita. Uudet potentiaaliset yhteistyökumppanit ovat niita hanakasti naputelleet ja saaneet kattavan ja myös mielestäni paikkansa pitävän käsityksen ominaisuuksistani ja osaamisestani.
Heikkouteni on, että tilanteet, jotka koen sosiaalisesti ahdistaviksi, kuten esimerkiksi juuri ensitapaamiset, saavat minut jotenkin puolustuskannalle, jolloin en ole mitenkään luovimmillani enkä parhaimmillani. Se, että tiedän vastapuolen lukeneen edes vähän blogiani saa minut rentoutumaan huomattavasti. Quite an asset, don’t you think?
En silti vieläkään pysty kauheasti uudessa tilanteessa stormailemaan ideoita. Mieluummin pyydän, että voisin lähettää vaikka saman päivän aikana sähköpostia, jossa esittelen ideoitani. Se onnistuu minulta yleensä ihan hyvin.
Mutta tämä verkkoläsnäolo mahdollistaa minun kaltaiseni, sosiaalisissa tilanteissa varautuneen, mutta verkossa vapautuneemman henkilön pärjäämisen huomiotaloudessa. Ehkä jopa hyvin!
